A.
Takki herätti Emilin huomion, sillä sen taskusta pullotti
jokin pitkulainen esine. Emilin huomatessaan sen, hänen mielikuvituksensa lähti
saman tien laukalle. Hän oli aivan varma, että taskussa oleva esine olisi ase!
Mies tarkkaili ympäristöään ja Emil piiloutui hänen
katseeltaan syömällä lihakeittoaan. Emilin nostaessa päätään, hänen ja miehen
katseet kohtasivat. Miehen kasvoilla oli sama ilmeetön ilme, mutta Emilin
tajutessa tilanteen, hänen lihakeittonsa menivät väärään kurkkuun ja hän
yskähti voimakkaasti, jolloin lihakeitot lensivät pitkin kuppilaa.
Emil muuttui punaiseksi häpeästä ja pyysi tarjoilijalta siivousapua.
Emilin siivotessa hän oivalsi miehen huomanneen hänet ja pisti merkille, että
mies oli siirtänyt kätensä taskunsa päälle, jossa aseen muotoinen esine oli.
Emil säikähti, hyppäsi pystyyn nostaen kädet ilmaan ja huusi miehelle: ”Älä
satuta minua, minä en ole tehnyt mitään väärää!” Kalpean miehen kasvoille alkoi
tulla punainen vivahde ja ilme alkoi muuttua vaivalloiseksi. Mies ei
selvästikään ollut tilanteen tasalla ja Emil jatkoikin puolustustaan: ”Sinulla
on ase taskussasi, älkää satuttako ketään.” Nyt tulenpunainen mies ymmärsi
tilanteen ja ratkesi nauruun. Hän otti taskustaan bumerangin ja ilveillen lupasi
olla satuttamatta ketään. Tilanteen ratkettua Emil vaipui häpeään ja poistui
paikalta.
B.
Lappeenranta, Osmonkatu, Toukokuu, tacot, Tuomas Kauhanen, koira
Eilen illalla uppouduin katselemaan valokuva-albumeja.
Kohdalle tuli kuva, joka oli otettu Johannan ja minun ensitreffeiltä. Kuva oli
otettu meksikolaisesta ravintolassa ja syötimme siinä toisillemme tacoja.
Kasvoillamme oli onnelliset virneet ja meillä näytti olevan hauskaa. Mieleen
tulvahti tuo ihana rakastumisen huuma.
Muistelemisen jälkeen päätin ryhtyä toimeen elvyttääkseni
suhteemme. Suunnittelin illan, jossa menisimme Lappeenrannan tyylikkäimpään
ravintolaan Toukokuuhun syömään ja johon on ilmoitettu tulevan Johannan
lempiartisti Tuomas Kauhanen.
Ilmoitin Johannalle, että laittaa jotain hienoa päälle ja
olisi valmiina Osmonkadun risteyksessä kello kuusi. Olin vähän etuajassa ja
odottelin Johannaa paikalle. Kadut olivat tyhjät ja hiljaiset, kunnes pusikosta
puski Johannan naapurin muriseva koira. Se hyökkäsi suoraan jalkaani kiinni ja
puri minua lujaa. Yritin hätistellä sitä ravistamalla jalkaa, jolloin viimein
koira hellitti otteensa ja lähti juoksemaan pois paikalta.
Jalastani vuosi voimakkaasti verta ja olin varma, että
joudun perumaan treffit Johannan kanssa. Laitoin Johannalle viestin: ”Naapurisi
koira puri minua, joudun perumaan treffit. Toivottavasti ymmärrät L”. Matkalla ensiapuun
sain viestin Johannalta jossa luki vain: ”Selvä…”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti