Tuomas Kyrön kirjoittama ja 2010
julkaistu kirja Mielensäpahoittaja sekä sen luku Vaniljaeskimo
ottaa kantaa vanhuksien kohtelusta ja arvostuksesta. Vaniljaeskimon
alkuosassa tekstissä esiintyvä vanhus arvostelee korkeissa viroissa
olevia ihmisiä, jotka eivät osaa puhua asemalle sopivalla tavalla
eikä kunnioittavasti asiakkaitaan kohtaan. Vanhus korostaa
erityisesti teitittelyn muodollisuutta: ”En minä kaipaa
teitittelyä siksi, että tässä olisi joku pula kunniasta taikka
arvostuksesta. Se häiritsee, koska ennen kuin ihmisestä voi sanoa
sinä, se pitää tuntea”. Tästä huomataan, että eri ikäryhmillä
on erilaisia käytöstapoja ja ne voivat johtaa jopa konflikteihin,
vaikka tarkoituksena olisi auttaa. Vanhuksen mukaan korkeihin
virkoihin, kuten tekstissä esiintyvään lääkärin ammattiin ei
tulisi päästää ihmisiä, jotka eivät hallitse suomen kieltä.
Tekstissä vanhus kuvaa tyypillistä
vaivaa, joita esiintyy vanhemmilla ihmisillä: ”Kuljin
taksiseteleillä edestakaisin, kun terveyskeskuksen parkkipaikalla
saattaa joutua peltikolareihin ja niitten vakuutuslappujen
täyttäminen on minun näölläni aikamoinen urakka”. Tästä
huomataan, että ikääntyvillä ihmisillä ei ole helppoa edes
arkipäiväisissä tilanteissa. He joutuvat suunnitelemaan päiviensä
kulun, jotta välttyisivät tilanteilta jossa esimerkiksi tarvitaan
hyvää näköä tai kuuloa.
Tekstissä huomataan myös, että
vanhemmilla ihmisillä on ennakkoluuloja ja erilaisia asenteita, kuin
nuorisolla tai työikäisillä. Monesti vanhukset ovat
maahanmuuttovastaisia ja Vaniljaeskimossa esiintyvällä
vanhuksellakin on selviä ennakkoluuloja jäätelökojussa
työskentelevästä tytöstä: ”Se ei ollut meidän kyliltä se
myyjätyttö. Hän oli varmasti heti Kongosta taikka Miruts Yifterin
kotimaasta Etiopiasta ja silti hän osasi kaivaa jäätelöä
pöntöstä kevyellä ranneliikkeellä”. Tämä voi johtua siintä,
että eläkeläiset eivät ole yhteydessä ulkomaalaisiin, eivätkä
kohtaa niitä arkipäiväisissä tilanteissa yhtä usein, kuin
vaikkapa koululainen tai kaupan työntekijä. He joutuvat päivittäin
kohtamaan ulkomaalaisia.
Vaikka tähän mennessä tekstissä
esiintyvän vanhuksen näkemykset ovat olleet enemmän tai vähemmän
negatiivisia, löytyy tekstin viimeisestä kappaleesta hieman
positiivista ajattelua: ”Yritin pidellä kokonaisuutta kasassa ja
sanoin likalle, että kyllä kannattaakin opiskella kieliä ja tulla
sitten tonne naapuriin terveyskeskuslääkäriksi, koska siellä ei
osata suomea”. Vanhukset ovat elämää nähneitä ja heillä on
aina antaa hyödyllisiä vinkkejä ja neuvoja nuorisolle.