Hiljaa, nyt se laulaa

Luin Risto Rasan kirjoittaman ja Otavan julkaiseman hiljaa, nyt se laulaa runokokoelman. Risto Rasan runot tunnetaan niiden lyhyydestä ja, että ne sijoittuvat yleensä luontoon, kotiin tai rakkauteen. Nämä tulevat esiin myös tämän kokoelman runoissa: ”Maassa varis raakkuu sulavan kinoksen soittimiin”. Runokokoelman runoja yhdisti niiden lyhyys sekä niiden sisältö liittyi pääosin luontoon tai rakkauteen, kuten tässä Sinulla on linnun silmät runossa: ”Sinulla on linnun silmät, kirkkaat kuin vesi kristalli ja kaikki”. Hiljaa, nyt se laulaa kokoelman lisäksi Rasa on kirjoittanut yhdeksän muuta runokokoelmaa ja voittanut muun muassa Eino Leino palkinnon vuonna 1996. Eino Leino palkinto annetaan kirjailijalle arvokkaan teoksen tai arvokkaana pidettävän julkaisutoiminnan johdosta. Risto Rasa on käyttänyt runoissaan paljon muun muassa metaforia, kuten tästä runosta huomaamme: ”Syksy. Katulyhdyn valossa hyönteiset käyvät röntgenissä”. Tulkitsen runon, että pimeään aikaan valonlähteet houkuttelevat hyönteisiä niiden luokse. Vertauksia käytettiin myös, kuten tässä Kun olet luonani runossa: ”Kun olet luonani, huoneeni on valoisa kuin harva pylväikkö”. Tulkitsen runon siten, että joku ihminen tuo iloa jonkun toisen ihmisen elämään.
Aiheina oli asioita laidasta laitaan, mutta erityisesti huomion kiinnitti runo, jossa esiintyy mustalaisia: ”Vankilan muurin juurella mustalaiset iloisesti juttelevat. Kuuluu pienen pojan ääni: ’Hiljaa, nyt se laulaa’”. Huomion kiinnitti sana ”mustalaiset”, joka on tänä päivänä kielletty sana rasismin vastaisen työn ansiosta. Runoa kun alkaa tulkita, niin mielestäni kohta ”Hiljaa, nyt se laulaa” kohta voisi kertoa romanialaisten intohimosta musiikkiin sekä ”Vankilan juurella mustalaiset iloisesti juttelevat” kohta voisi kertoa suomalaisten ennakkoluuloista romanialaisia kohtaan, että he ovat poikkeuksetta varkaita.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin runokokoelman ja pidin siitä, koska Risto Rasan runot olivat lyhyitä ja itse runokokoelma ei ollut iso. Rasan runokokoelma käsitti viisikymmentäviisi runoa ja en muista yhtäkään ulkoa. Erilaiseksi lukemisen teki sen, että hiljaa, nyt se laulaa runokokoelma on julkaistu vuonna 1974, joten kieli on erilaista, kuin nykyään. Esimerkkinä voisin mainita runon, Lapset ovat matkalla: ”Lapset ovat matkalla ensimmäiselle luokalle kansakouluun. Kun ajattelen, mitä kaikkea heillä on edessä, minun tulee kylmä”. Jos sama runo kirjoitettaisiin tänä päivänä uudestaan, niin runossa mainittaisiin mahdollisesti peruskoulu, eikä kansakoulua.