3. Vaikea vanhuus

Tuomas Kyrön kirjoittama ja 2010 julkaistu kirja Mielensäpahoittaja sekä sen luku Vaniljaeskimo ottaa kantaa vanhuksien kohtelusta ja arvostuksesta. Vaniljaeskimon alkuosassa tekstissä esiintyvä vanhus arvostelee korkeissa viroissa olevia ihmisiä, jotka eivät osaa puhua asemalle sopivalla tavalla eikä kunnioittavasti asiakkaitaan kohtaan. Vanhus korostaa erityisesti teitittelyn muodollisuutta: ”En minä kaipaa teitittelyä siksi, että tässä olisi joku pula kunniasta taikka arvostuksesta. Se häiritsee, koska ennen kuin ihmisestä voi sanoa sinä, se pitää tuntea”. Tästä huomataan, että eri ikäryhmillä on erilaisia käytöstapoja ja ne voivat johtaa jopa konflikteihin, vaikka tarkoituksena olisi auttaa. Vanhuksen mukaan korkeihin virkoihin, kuten tekstissä esiintyvään lääkärin ammattiin ei tulisi päästää ihmisiä, jotka eivät hallitse suomen kieltä.

Tekstissä vanhus kuvaa tyypillistä vaivaa, joita esiintyy vanhemmilla ihmisillä: ”Kuljin taksiseteleillä edestakaisin, kun terveyskeskuksen parkkipaikalla saattaa joutua peltikolareihin ja niitten vakuutuslappujen täyttäminen on minun näölläni aikamoinen urakka”. Tästä huomataan, että ikääntyvillä ihmisillä ei ole helppoa edes arkipäiväisissä tilanteissa. He joutuvat suunnitelemaan päiviensä kulun, jotta välttyisivät tilanteilta jossa esimerkiksi tarvitaan hyvää näköä tai kuuloa.

Tekstissä huomataan myös, että vanhemmilla ihmisillä on ennakkoluuloja ja erilaisia asenteita, kuin nuorisolla tai työikäisillä. Monesti vanhukset ovat maahanmuuttovastaisia ja Vaniljaeskimossa esiintyvällä vanhuksellakin on selviä ennakkoluuloja jäätelökojussa työskentelevästä tytöstä: ”Se ei ollut meidän kyliltä se myyjätyttö. Hän oli varmasti heti Kongosta taikka Miruts Yifterin kotimaasta Etiopiasta ja silti hän osasi kaivaa jäätelöä pöntöstä kevyellä ranneliikkeellä”. Tämä voi johtua siintä, että eläkeläiset eivät ole yhteydessä ulkomaalaisiin, eivätkä kohtaa niitä arkipäiväisissä tilanteissa yhtä usein, kuin vaikkapa koululainen tai kaupan työntekijä. He joutuvat päivittäin kohtamaan ulkomaalaisia.

Vaikka tähän mennessä tekstissä esiintyvän vanhuksen näkemykset ovat olleet enemmän tai vähemmän negatiivisia, löytyy tekstin viimeisestä kappaleesta hieman positiivista ajattelua: ”Yritin pidellä kokonaisuutta kasassa ja sanoin likalle, että kyllä kannattaakin opiskella kieliä ja tulla sitten tonne naapuriin terveyskeskuslääkäriksi, koska siellä ei osata suomea”. Vanhukset ovat elämää nähneitä ja heillä on aina antaa hyödyllisiä vinkkejä ja neuvoja nuorisolle.